Yksi mieleeni erityisesti jäänyt matka Suomeen tapahtui vuosia sitten, kunlapseni olivat vielä pieniä. Olimme matkalla mummolaan viettämään joulua. Olininnoissani koska halusin näyttää lapsilleni, millainen on oikea talvi. Olinhan itsekasvanut pitkien ja kylmien talvien keskellä, jolloin posket punoittivat pakkasessa,ripset jäätyivät kiinni toisiinsa ja varpaat tuntuivat välillä lähinnä jääpuikoilta. Sekuului asiaan, kun kierittiin lumihangissa ja rakennettiin linnoja …
Som för så många unga vuxna tog äventyrslusten till slut över även hos mig. Envilja att bryta mig loss, pröva mina egna vingar och se hur långt de skulle bäramig. Fast jag som barn varit den blyga och tystlåtna iakttagaren, den som drogsig undan i hörnen, som fick hemlängtan redan på klassresor, bar jag inom …
Kuten niin monella nuorella aikuisella, myös minulla seikkailunhalu vei lopultavoiton. Tahto irrottautua, kokeilla omien siipien kantavuutta ja nähdä, mihin astine minut kantaisivat. Vaikka olin ollut lapsena se ujo ja hiljainen tarkkailija, sejoka vetäytyi nurkkiin, jolla oli koti-ikävä jo pelkällä luokkaretkellä, tunsinsisälläni palavan kaipuun johonkin uuteen. Lopulta uskalsin tehdä sen, mitä en olisi nuorempana osannut edes …
Synnyin Mellakoskella, pienessä kylässä syvällä Suomen Tornionlaaksossa, missä metsä melkein kuiskasi salaisuuksia ja hiljaisuus oli luonnollinen osa kieltä. Oli 70-luku, ja elämä kulki siellä pohjoisessa toista tahtia, hitaammin, mutta jollain tavalla rikkaammin. Revontulet tanssivat kuin ne olisivat tienneet, että tarvitsimme ripauksen taikaa pimeinä talvikuukausina. Alakoulussa olin luokassa, jossa oli vain neljä oppilasta. Neljä! Olisimme voineet …
Aivan hiljaa Käteni koskettavat maata,juuret hengittävät syvään. Aivan hiljaa. Kallistan pääni runkoasi vasten,viileästi annat henkäyksen iholleni. Aivan hiljaa. Kuuntelen vuosien tarinoitasi,myrskyä ja juhannusta. Aivan hiljaa. Kiedon kädet ympärillesi,olet tässä, juuri nyt. Aivan hiljaa. Kuiskaat menneisyyden tuulista. Aivan hiljaa. Kerrot tulevista myrskyistä. Aivan hiljaa. Sinä jäätkun minä lähden. Aivan hiljaa. Sanon hyvästit,koskettamalla maata. Aivan hiljaa. Juuresi …
Kohtalon taival Isovanhempani, mummi ja pappa, tulivat täysin eri maailmoista. Mummi kasvoi pohjoisen karuissa ja hiljaisissa maisemissa, siellä missä lumi peitti pellot puoleksi vuodesta ja hiljaisuus oli osa arkea. Pappa taas oli kotoisin idästä, Karjalasta, jossa metsät lauloivat ja kylät elivät omassa rytmissään, kieli, tavat ja luonto kietoutuivat toisiinsa kuin vanha, tuttu kansanlaulu. Papan työtaival …
Joka ilta kumarrun maahan,keräilen elämäni sirpaleita.Ne kimmeltävät hämärässä,pienet, suuret,pyöreät ja kulmikkaat,jokainen omalla painollaan. Hiljaa niitä sovittelen,etsien täydellistä kohtaa,missä kylmä lasi tuntuu lämpimältä,missä särkynyt on taas ehjä. Vaikeinta on nähdä kokonaisuus,kun silmä tuijottaa vain säröjä. Tämä palapeli ei valmistu,se kasvaa joka hetki —uusia paloja piirtyy horisonttiin,katoaa ja ilmestyy uudelleen. Minä rakennan, murrun ja koen,sopien palan paikalleen …
Oletko koskaan tuntenut olevasi elämäsi sivustakatsoja, kuin teatteriesityksesi yleisössä, missä sinä olet päähenkilö, mutta et hallitse tapahtumien kulkua? Tämä saattaa kuulostaa tutulta, ja moni meistä elää tämän tunteen kanssa päivittäin. Oman elämäni tapahtumat veivät minut syvälle kuiluun, missä vallitsivat pimeys ja epätoivo. Nuo hetket tuntuivat musertavilta, mutta tänään katson taakseni kiitollisuuden valossa. Nämä kovat koettelemukset …
Kesätuuli kertoi tarinansa haikean,kun lumi peitti maan ohuella peitteelläänja pakkanen kietoi syliinsä kaiken elävän. Aika on sinun jo mennä lepäämään,jättää työsi ja hengähtää. Poissa on auringon lämpöinen halaus,valoisen yön kirkkausja kesäsateen raikkaus. Nyt uinuu maaja hiljainen on yö,nyt saat nukkua –poissa on työ. Kesätuuli kertoi tarinansa haikean,ja antoi lämpöisen henkäyksen viimeisen. /Sommarvinden viskade sin vemodiga …
Hiljaisuuden voima – suomalaisuus, jota ei tarvitse selittää Synnyin Tornionjokilaaksossa, kylässä keskellä metsiä ja järviä. Siellä hiljaisuus ei ollut puutetta äänistä, vaan rauhan muoto. Kun kasvaa tuollaisessa ympäristössä, se rauha jää osaksi ihmistä – se kulkee mukana, vaikka matka veisi kauas. Nykyään asun Ruotsissa ja minulla on molemmat kansallisuudet, olen sekä suomalainen että Ruotsalainen, minulla …