Lumihiutale

Niin pieni ja hentoinen,
on lumihiutale pakkasen.
Kaunis ja valkoinen,
niin puhdas ja viaton.
Kevyesti tuulessa leijuen,
määränpäätä etsien.
Se päätyy oksalle koivupuun,
alla mustan taivaan ja puolikuun.
Kuun loisteessa se säihkyy yksinään,
lumihiutale joka istuu mietteissään.
Tähänkö loppui matkani pitkä,
oksalle ison koivupuun, elämäni määränpää.
Kaunis ja valkoinen,
niin puhdas ja viaton on lumihiutale pakkasen.
Onko tämä nyt sen määränpää,
vai pysähdys vain, ennen kuin tää jää?
Se katsoo alas, mut ei näe maan,
vain varjoja, jotka piirtyy pintaan harmaan.
Ehkä sen matka ei ollutkaan suora,
ehkä tie oli kiertävä, hiljainen, nuora.
Minunkin polkuni kulkee niin,
välillä eksyy, välillä löytää piirin piin.
Se sulkee silmät ja jää vain olemaan,
ei kiirettä pois, ei tarvetta menemään.
Jos aamu tuo valon ja lämmön tullessaan,
se sulaisi pois hymyillen unelmassaan.