Vaikka maailma särkyy, syntyy silti uutta elämää. Pienellä tilalla, jonne suru on asettunut isän jäätyä palaamatta rintamalta, Alina yrittää pitää koossa sen, mikä uhkaa hajota. Hänen lapsuudenystävänsä Elvi kirjoittaa sodan varjosta, jossa ”täällä haisee aina veri”, ja nauru on käynyt harvinaiseksi. Mutta kaiken keskellä syntyy vasikka, tumma, elävä ja jonka otsassa loistaa valkoinen tähti. ”Tähtityttö,” …
Vinden bär med sig minnen från svunna tider,den viskar drömmar och önskningar, av Lapplands magiska vidder.Dess beröring är mjuk och mild,den för dig med, till tankar i still. I minnen dansar levande och döda,de blickar mot horisonten, där själar väntar i det sköna.Följ med i vindens svep,fatta tag i den tunna linans grep. Vinden bär …
Tuuli tuo tullessaan menneen ajan muistoja,se kuiskaa unelmia ja toiveita, niitä lapin maan taikoja.Sen kosketus on lempeä ja hellä,se vie mukanaan mielensä siellä. Muistoissa elävät ja kuolleet tanssivat,he katsovat horisonttiin, sinne missä sielut odottavat.Tule mukaan tuuleni viimaan,ota kiinni ohueen siimaan. Tuuli lennättää sinut muistoihin muinaisiin,Ikivanhojen aikojen esi-isiin.Tanssi elävien ja kuolleiden kanssa,siellä lapin maan taikojen maassa. …
Aureli, Flodlandets dotter, lever i en stillsam by vid flodens kant, där naturen och de gamla föreställningarna vandrar sida vid sida i vardagen. Inom henne bor vissheten om att vara annorlunda, en förmåga att höra skogens röst och ana det som ännu inte skett. När korpen kommer med sin varning och det förflutna vaknar till …
Aureli, Jokimaan tytär, elää hiljaisessa kylässä joen varrella, jossa luonto ja muinaiset uskomukset kulkevat arjessa mukana. Hänen sisällään elää tieto erilaisuudesta, kyvystä kuulla metsän ääni ja aistia tuleva. Kun korppi tuo varoituksen ja menneisyys herää henkiin, Aureli joutuu kohtaamaan kohtalonsa ja sen, mitä ei voi paeta. Osa I Yö ja varjo Pirtissä leijui savua. Tulipaikan …
Jag är vinden som smeker din kind,snöflingan som stilla vilar i vind.Jag är steget tyst i djupaste snö,en berättelse i ditt blod stilla och öm, men ej att dö. När du vandrar ensam i skogens sken,och månen lyser på stigar som flytt sin scen,minns då: jag är ej borta, aldrig på flykt,jag finns inom dig …
Sininen ja Valkoinen,ovat värit taivaan aurinkoisen.Harmaa ja sateinen,ovat päivän sävyt syksyisen. Tähtien loisteessa revontulet leikkivät kilpaa,kuu katsoo vieressä miettien hiljaa.On yö ja hiljaisuus ilman valtaa,taivaan musta viitta luo lapin taikaa. Katso lapseni taivaan autiota alaa,kaiken tämän saat minulta salaa.Kun näet tähden tuikkivan korkealla,tunnet minut lähelläsi kämmenellä. Olen tuolla taivaalla yhdessä kuun ja tähtien maassa,revontulien leikkien …
I marken har en smal stig trampats fram,den bär mig vidare under mina steg, lugn och sann.Det är en väg krokig och full av sten,och jag kan höra dess melodi sorgsen men ren. ”Vandra stilla, min kära resenär,låt mig trösta ditt hjärta när det är kär.Lämna din oro och sorg vid mina krökar,lyssna till min …
Maahan on poljettu kapea tie,jalkojeni alla se minua vie.Se on polku mutkikas ja Kivinen,ja voin kuulla sen itkevän sävelen.”Kulje hiljaa matkalaiseni mun,anna mun lohduttaa mieltäsi sun,jätä huolesi ja murheesi mutkieni luokse,ja kuuntele säveltäni mutta älä juokse.Pysähdy kun mieltäsi huoli painaa,olen kanssasi tässä alla sinisen taivaan.Anna taakkasi jo olla,ja levähdä hetken,päättymässä on taival pitkän retken.Kulje hiljaa …
Skuggan vid min sida berättar om det förflutna,den viskar tyst om stunder som var.Den är min följeslagare i glädje och sorg,den vandrar med mig genom molnens torg. Jag önskar lämna den kvar,och bara möta det som är där framme.Men den går inte sin väg,den längtar efter sällskap, sitt namn. Den håller sig fast vid min …