Tornionlaakson syvyydessä / I djupet av Tornedalen
Tornionlaakson syvyydessäjuureni lepäävät,syvällä maan alla,kiinni, lujasti, hellittämättä. Yön hiljaisuudessa ne vaikeroivat,kuiskaavat ikävänsä tuuleen,itkevät kaipuutaan tähdettömään yöhön,ääni, joka katoaa pimeyteen. Tunnen ne sisälläni,näkymättömän voiman lailla,kuin hauras harso sydämeni ympärillä,peittäen kaiken, syleillen surullisesti. Vaikeimpina hetkinä palaan niihin,sydämeni kätköihin,ja siellä ne kuiskivat,tarjoavat turvaa, mutta eivät lohtua. Ja yhä ne itkevät,tuulen mukana, yön syvyyksissä,kuin muistoja menneistä päivistä,jotka eivät koskaan …