”Kun aurinko nousee, meitä muistutetaan elämän mahdollisuuksista, kun se laskee, levosta ja sovituksesta. Se kantaa voiman, joka yhdistää meidät niihin, jotka ovat kulkeneet ennen meitä, ja niihin, jotka tulevat meidän jälkeemme. Sama aurinko, jota esi-isämme katselivat, loistaa meille nyt. Sama valo, joka lankeaa synkimmille paikoille, lankeaa myös yllemme”
Muistan yhä sen illan Birkenaun kuolemanleirillä, aivan kuin se olisi ollut eilen. Aurinko oli painumassa horisontin taakse, ja taivas hehkui punaisen, oranssin ja kultaisen sävyissä. Tuntui kuin taivas olisi tahtonut puhua minulle, kuin aurinko olisi viimeisillä säteillään halunnut kietoa koko paikan toivon hohteeseen. Seisoessani siellä, yhden maailman kauhistuttavimman paikan keskellä, näin kuinka pimeys ja kauheus hetkeksi verhoutuivat kauneuteen. Kontrasti oli niin voimakas, että se tuntui melkein epätodelliselta. Ajattelin: ehkä aurinko haluaa näyttää meille, että jopa täällä, paikassa jossa niin paljon kärsimystä ja epätoivoa on tapahtunut, valo on silti jäljellä.
Kun seisoin siinä, tunsin kuinka rauha täytti kehoni. Suljin silmäni hetkeksi ja kiitin kaikkia niitä ihmisiä, jotka menettivät henkensä siellä että sain vierailla heidän viimeisessä paikassaan. Kiitin siitä, että sain tuntea heidän läsnäolonsa ympärilläni, että heidän tarinansa tavoittivat minut ja tulivat osaksi minua. Tuntui kuin auringonlasku olisi ollut viimeinen jäähyväinen, muistutus siitä, että vaikka pimeys yrittää vallata kaiken, valo jää aina jäljelle. Se auringonlasku oli harvinainen, mutta tiedän, että aina kun näen samanlaisen taivaan, palaan sinne ajatuksissani. Ja silloin kuulen aina isoäitini sanat: “Niin kauan kuin aurinko nousee, on toivoa.”
Hän oli elänyt sotien ja koettelemusten läpi, kantanut muistoja joista ei koskaan puhunut, mutta silti hän kantoi varmuuden siitä, että aurinko nousee aina uudestaan. Hänen sanansa ovat kaivertuneet minuun, muistutuksena siitä, ettei saa koskaan luovuttaa. Ehkä siksi rakastan niin paljon auringonnousuja. Kun näen auringon kohoavan horisontin yli, tuntuu kuin maailma avautuisi uudelleen, kuin elämä tarjoaisi minulle vielä yhden mahdollisuuden. Jokainen auringonsäde on muistutus siitä, että huominen on uusi mahdollisuus, riippumatta siitä millainen eilinen oli. Otan sen vastaan avoimin sylin, lupauksena siitä, että voin aloittaa alusta yhä uudelleen.
Ja kun aurinko illalla laskee, se antaa minulle jotain muuta, levon tunteen, luvan laskea alas kaiken mikä on ollut, ja valmistautua siihen mikä odottaa. Kun kohotan katseeni aurinkoon, ajattelen kaikkia ihmisiä ennen minua, jotka ovat tehneet samoin. Tuhansien vuosien ajan ihmiset ovat kääntyneet auringon puoleen. Sitä on palvottu, sille on uhrattu. Se on ollut elämän, voiman ja toivon lähde kaikissa kulttuureissa. Ja se, että seison nyt tässä ja muistan tämän kaiken, sitoo minut yhteen kaikkien niiden kanssa, jotka ovat eläneet ennen minua.
Sama aurinko, jota he katselivat silloin, on se, jota minä katselen nyt. Se on side ajan halki menneisyydestä, nykyhetken kautta, tulevaisuuteen. Sinä iltana Birkenaussa se kävi minulle erityisen selväksi. Kun taivas värjäytyi punaiseksi, tuntui kuin aurinko olisi itse sanonut: valo ei koskaan kuole. Ei edes synkimmillä paikoilla.
Joskus mietin, millainen elämäni olisi ollut, jos olisin jäänyt juurilleni. Olisinko tehnyt toisia valintoja? Kulkenut toisia polkuja? Ajatukset tulevat ja menevät, mutta lopulta tiedän, ettei sillä ole merkitystä. Sillä kannan aina juuriani mukanani. Ne ovat osa minua, ne muistuttavat minua siitä kuka olen ja antavat minulle voiman kohdata elämän sellaisena kuin se on. Ja kaiken tämän keskellä on aurinko. Se, joka yhdistää meidät historian halki. Se, jota ihmiset ovat palvoneet, pelänneet ja johon ovat toivonsa asettaneet. Se, joka yhä loistaa meille kaikille. Se, joka antaa meille elämän ja joka samassa hetkessä voi myös ottaa sen pois. Minulle se ei ole vain taivaankappale, joka antaa elämän, vaan myös pysyvä seuralainen. Se varmistaa, että jaksan, että uskallan ja että voin jatkaa eteenpäin. Aurinko – se antaa minulle toivoa. Aina.
