Polku

Maahan on poljettu kapea tie,
jalkojeni alla se minua vie.
Se on polku mutkikas ja Kivinen,
ja voin kuulla sen itkevän sävelen.
”Kulje hiljaa matkalaiseni mun,
anna mun lohduttaa mieltäsi sun,
jätä huolesi ja murheesi mutkieni luokse,
ja kuuntele säveltäni mutta älä juokse.
Pysähdy kun mieltäsi huoli painaa,
olen kanssasi tässä alla sinisen taivaan.
Anna taakkasi jo olla,
ja levähdä hetken,
päättymässä on taival pitkän retken.
Kulje hiljaa matkalaiseni mun,
kuljen aina kanssasi sun.