Vappuaatto

Vappu on jotain erityistä, se ei ole vain juhla. Se on äitini, perinteiden, ja muistojen juhla, kaikkea sitä, mitä kannan mukanani joka päivä. Ne muistuttavat minua kaikesta, mitä olemme kokeneet, ja kaikesta, mitä meillä on vielä edessä, mitä on juhlia.

Vappuaatto, äitini syntymäpäivä. Hän syntyi vuonna 1949 Suomessa, maassa, joka oli juuri päättänyt useita vuosia kestäneen sodan ja oli nyt vasta alkamassa kerätä voimiaan jälleenrakentamiseen. Äitini syntyi kotona, yhdessä kahden sisarensa kanssa, hän oli yksi kolmosista, pienistä vauvoista, jotka selvisivät kaikesta huolimatta. Ei sairaanhoitoa, ei lääkäreitä, ei ylimääräistä apua. Se oli suuri uutinen: kolmosvauvat Törmäsjärveltä, jotka kasvoivat järven rannalla, luonnon antamissa olosuhteissa.

Vappu on aina ollut yksi lapsuuteni kirkkaimmista muistoista, aika, joka toi mukanaan uusiutumisen ja toivon tulevasta. Vappu oli minulle kevään todellinen saapuminen. Usein jäiden lähtö meidän pienellä joellamme osui juuri tähän aikaan, ja lumi oli jäänyt vain muutamille paikoille, mikä toi vahvan tunteen siitä, että kohti valoisampaa ja lämpimämpää aikaa olimme menossa. Muistan, kuinka rakennettiin suuri kokko, lennätettiin ilmapalloja, syötiin munkkeja, juotiin simaa ja katsottiin, kuinka serpentiinit leijailivat ilmaan kuin sateen ropina. Näitä suomalaisia perinteitä jatkamme myös täällä etelässä, ja jaan niitä myös lapsilleni.

Toivottavasti sinulla on ollut ihana vappu niin kuin minulla.